Pääsiäisen rauhaa ja kiitokset

Nuori herra on jo pyytänyt monta kertaa lähettämään teille kaikille, jotka äänestitte Sheepiä, monta sylillistä kiitoksia 

- pusujakin se laittaisi, jos uskaltaisi. 

Sheep nimittäin meni ja voitti koko kisan. Ja vieläpä aika ylivoimaisesti. 

Tulokset voi käydä halutessaan lukaisemassa tästä. 

Ja ylpeä äiti kiittää myös - jokainen ääni oli tärkeä. 

Tänään on pitkäperjantai ja viikko on ollut piinaviikko - ihan nimensä mukaisesti. 

Vaikka valo on jo antanut enteitä keväästä, ovat pakkasaamut olleet kyllä pakkopullaa. 

Alkaa riittää untuvatakin ja toppatakkien kausi. 

Ensi viikolla siirrytään kevyempiin, vaikka mittarit paukkuisi missä lukemissa tahansa!

Piinaa on myös riittänyt tälle pitkälle perjantaillekin - tämä lady kun jätti loppusiivoukset tähän aamuun. Ei vain ole jaksanut painaa töiden päälle yhtään enempää. Päätin, että nukun kunnon yöunet ja aloitan aamulla virkeänä. No, siitä virkeydestä en niin tiedä, mutta pirun kiukkuisena annoin kyytiä pahimmille pölypalloille ja sotkuille. Nuoret jatkoivat uniaan ja Isäntä oli katsomassa appivanhempia - siellä kun hieman sairastellaan tällä hetkellä. Nytkin jännätään, mitä lääkärit sanovat.

Nyt iltapäivällä meille on tulossa vieraita, äitini ja veljeni tulevat pääsiäisenviettoon meille. Appivanhemmatkin tulevat huomenna, jos vain pystyvät.  Aiomme viettää rauhallisen pääsiäisen, syödä hyvin, pelailla kortti- ja lautapelejä, käväistä ehkä kirkossa ja olla vaan möllöttää!

Pääsiäiskoristeita on minimaalisesti ja ruuat ovat aikalailla normiherkkuja - Sheepiä emme syö;) 

Ja sulkaata tulee varmaan vedettyä niin, että ensi viikolla kaduttaa. 

Ja kiitos vielä uusille lukijoille - olette ihan hurjan tervetulleita. Ja joka kerta yhtä suuri hämmästyksen aihe.

Suloista pääsiäistä kaikille!

Ikean tyynyistä on moneksi - sheep, sheep

Edellisessä postauksessa kerroinkin, että koti on täynnä vanupalleroita, joita perheen nuori herra oli levitellyt tehdessään cosplay -kisaan asua. Hänhän osti Ikeasta halpistyynyjä tuon vanun takia - oli kuulemma halvempaa kuin hankkia vanupusseja kangaskaupasta;)

Tampere Kuplii -tapahtuma on käynnissä nyt viikonloppuna ja osana tapahtumaa on tuo pukukisakin. Nuori herra oli puvullaan päässyt finaaliin ja finalistien kohtalo ratkeaa Aamulehden äänestyksessä. Äänestää voi keskiviikkoon saakka ja tästä linkistä pääsee katsastamaan finalistien asut sekä tietysti äänestämään.

Vinkkinä annan: sheep, sheep, sheep:)

kuva Aamulehti, Emilia Lahtinen

Tuon asunhan on poika itse väkertänyt. Ensin hän ompeli valkeasta kankaasta haalarin (teki itse kaavat), pää on tilattu jostain kaukaa, mutta maalattu ja tuunattu uuteen uskoon. Ja nuo lampaan villat ovat sitten niitä pieninä tuppoina tuohon asuun liimattuja tyynynvanuja.

Ja niitä auki revittyjä tyynyjä, tyhjiä sprayliimaputeleita, kangaspaloja, mustaa maalia, ilmastointiteippiä ja etenkin niitä joka paikkaan ehtiviä vanupalleroita onkin sitten alakerran olohuone täynnä. Ja niihin vanupalleroihin törmää kyllä yläkerrassakin; siitä pitää Viiru huolta!  

Jotta tervetuloa nuoret huomenna kotiin - täällä odottaa pieni työmaa;)

Aurinkoista sunnuntaita ihan jokaiselle!

Musiikkia merellä - Poets of The Fall M/S Viking Gracella

Viikko on taas vierähtänyt niin, että tämä lady on painanut pitkää päivää ja saanut aikaiseksikin jotain. 

Töissä - ei täällä kotona. 

Täällä on kaikki taas kerran ihan hurlumhei -meininkiä. 

Poika on tehnyt cosplay-asua viikonlopun Tampere kuplii -tapahtumaa varten. 

Alakerta on valkoisen tyynyntäytevanun vallassa. Puku on ulkopuolelta vuorattu vanutupsuilla, niitä tupsuja on liimattu se asu täyteen - 14 Ikean halpistyynyä oli ostettu, mutta ihan kaikki ei kuulemma mennyt.  

Ja liima haisee. Tyhjiä liimatölkkejä, kankaanpaloja ja sitä helkutin vanua on nyt sitten jokapuolella.

Tyttö on painanut yläkerrassa kangasväreillä huiveja. 

Joita on levitelty pitkin huushollia kuivumaan.

Lajiteltavia julisteita ja kortteja on pöydät täynnä. Ne ja huivit ovat menossa myyntiin tuohon tapahtumaan.

Lähtevät aikaisin lauantaiaamulla ja jättävät varmaan kaiken sotkun jälkeensä.

Luottavat siihen, että minulla menee hermot ja siivoan.

Kun on pääsiäinenkin tulossa.

En siivoa - saavat raataa ensi viikolla!

Viime viikonloppuna teimme Isännän ja nuoren herran kanssa miniristeilyn Viking Gracella. 

Matkan pääasiallinen tarkoitus oli käydä kuuntelemassa Poets of The Fall -bändin keikka, sillä se on yksi pojan lempparibändeistä ja harvoin keikkailee täällä päin ja ylipäätäänkään Suomessa. 

Ja kun poika ei vielä ilman valvojia laivalle pääse, niin päätimme Isännän kanssa lähteä seuraksi. 

Varsinkin, kun minäkin tykkään samaisesta bändistä.

Samalla tuli sitten katsastettua itse uusi laivakin, Viking Grace, josta on ainakin täällä päin paljon kirjoiteltu ja jota on mainostettu kovasti. Laivaan voi halutessaan käydä tutustumassa sen omilla sivuilla. 

Paatin sisustus oli vaaleasävyinen, neutraali, moderni - olin odottanut hieman enemmän luksusta ja loistoa.

Mutta laivalla oli ihanasti tilaa liikkua - vaikka se oli täyteen buukattu, siellä ei tarvinnut jonottaa minnekään, istumapaikkoja oli riittävästi, erilaisia ravintoloita oli useampia, ruoka oli liiankin hyvää ja taxfree-myymälä valtava.

Se, mikä erityisesti ilahdutti, oli, että esimerkiksi keikan aikana yökerhossa puolen yön jälkeen ei näkynyt yhtään lasta etsiskelemässä vanhempiaan. Muutenkaan en nähnyt yhtään lapsiperhettä, jossa vanhemmat olisivat olleet juovuksissa. Ja tuntumaksi jäi, että oikein kunnolla juopuneita olisi ollut vähemmän kuin normiristeilyillä. Oliko syynä sitten se, että menomatkalla ei taxfreestä alkoholia saanut ostaa vai se, että kun laivalla oli tilaa, niin ei tarvinnut niitä juopuneita koko ajan varoa. Tiedä häntä, mutta tästä tykkäsin.

Lähdimme matkaan siis lauantai-illalla ja keikka alkoi joskus puolenyön jälkeen. Ja täytyy kyllä todeta, että olipas mahtikeikka. Bändi oli todella hyvällä tuulella, otti yleisön huomioon, piti lavalla hauskaa ja kun musiikkikin oli yhtä hienojen kappaleiden tulitusta, niin jouduimme nuoren miehen kanssa jättämään Isännän pöytään vahtimaan ladyn laukkua ja pitämään pöytää - me painuimme tanssilattialle lähemmäs bändiä. Poika sai otettua muutaman valokuvankin - onneksi, sillä tällä blogaajalla ei ollut edes kameraa mukana reissussa;)

Bändi soitti sekä vanhempia kappaleitaan että myös uusimpia - Poets of The Fallhan täyttää tänä vuonna jo 10 vuotta, joten monta hienoa kipaletta on matkan varrelle mahtunut. Ja pitkän keikan herrat vetäisivätkin.

Jouduin kyllä hieman hillitsemään omia hyppelyitäni, ettei pojan olisi tarvinnut äitiään liiaksi hävetä. 

Melkein onnistuinkin.

Keikan loputtua poistuimme samantien hyttiin. Minua ja nuorta herraa ei siinä vaiheessa nukuttanut yhtään; fiilis oli vielä liian korkealla. Isäntä simahti samantien sänkyyn ja aloitti kuorsaamisen. Tasan ei käy onnen lahjat, ei;)

Sunnuntaina nukuimme pitkään - vasta ennen yhtätoista lähdimme etsiskelemään aamiaista. Koko päivän oli hieno sää ja kiertelimme tutkimassa laivaa ja istuskelimme maisemia katsellen. Taxfreessäkin tietenkin poikettiin pariinkin otteeseen: minä ostin vain Sensain ripsiväriä ja namuja. Isäntä löysi jotain viinaksia. 

Ja vielä tunnustus: elämäni ensimmäisen kerran pelasin bingoa! Siis bingoa! Poika oli kavereiltaan kuullut, että se on hauskaa ja hän halusi kokeilla. Pakkohan se oli sitten uhrautua. Isäntä piilotteli pylvään takana. Ei voitettu mitään. Eikä tule tavaksi.

Olen tuota Turku-Tukholma -väliä eräänkin kerran reissannut, mutta ensimmäisen kerran huomasin Maarianhaminassa, kuinka lähekkäin rantautuvat  laivat siellä ovat. Tuossa alakuvassa näkyy Viking Gracen takaosasta kuvattuna 3 laivaa - kaikki ihan lähekkäin. Meneehän se noinkin kauniilla säällä, mutta ajatelkaa, mikä homma tuo on pimeässä ja myrskyssä! Huh, huh!

Kuvasta myös näkyy, miten paljon keväisempää on jo Maarianhaminassa - lunta ei näkynyt oikeastaan missään. Turun seudulla kun on vielä täysi talvi.

Nyt on jo perjantai ja viikonloppu taas edessä. Meillä siis nuoret ovat lähdössä varhain lauantaiaamulla Tampereelle. He lähtevät meidän pienemmällä autolla matkaan, joten minä sitten huolehdin koko viikonlopun.  Olisivat menneet junalla, niin ei tarvitsisi hermoilla ja pelätä. Mutta kai se on vain hyväksyttävä. Ei ne enää kysele. 

Ja vielä - kiitos tuhannesti uusille lukijoille Meerille, Evelle blogista Villa Tölli, Madame Kissankulmalle blogista Naapurina Provencessa sekä  Miss Bubble´s lifestyle -blogin SatuMarialle siitä, että olette lukijoiksi eksyneet. Toivottavasti jaksatte vähän aikaa näitä sepustuksiani seuratakin.

Minulle on ollut suuri hämmästyksen ja ilahduksen aihe se, että tätä blogia ylipäätään joku viitsii lukea. Ja niinpä se hämmästys on vielä suurempi, kun huomaan, että teitä sivustoon liityneitä lukijoita on jo yli 100. Kun viime vuoden marraskuun alkupuolella aloittelin tätä blogia, en kuuna päivänä olisi osannut arvata, että teitä voisi noin paljon olla koskaan, saati sitten vähän yli neljässä kuukaudessa - ja etenkin, kun postaustahtini on aika verkkainen - tämä on 31. teksti. 

Joten suuret kiitokset ja kumarrus jokaiselle teistä. Ihan  olen sekaisin. Mutta se on toinen juttu se. 

Yksi juttu on se, että taitaa alkaa olla sen ensimmäisen arvonnan vuoro tässä lähiaikoina. 

Kunhan minä nyt vähän tuumaan ensin sen palkinnon.

Ei kukaan haluaisi kynttilänjalkoja? Melkein retroa!

Ennen sitä - Ihanaa Viikonloppua kaikille meille - ja Aurinkoa!

Tämäkin kappale muuten kuultiin keikalla - Poets of The Fall: Carnival of Rust - ja eikun allit heilumaan!

Voimavärin ylistys ja kiitokset

Minun voimavärini on punainen.

Yleensähän pukeudun hyvinkin neutraalisti - mustaa, beigeä, harmaata ja valkoista - siinä ovat vaatekaappini perusvärit. Lisänä  farkunsininen ja punainen.

Kun elämä tökkii tai tarvitsen vahvistusta, otan punaisen käyttöön.

Kun esimerkiksi töissä on kinkkinen tilanne tai vaikkapa neuvottelu, josta jo etukäteen tiedän, että siitä tulee vaikea, laitan jalkaan korkkarit ja punaan huuleni.

Mitä vaikeampi tilanne, sitä korkeammat korkkarit ja punaisemmat huulet.

Niinpä, kun voitin XL Elämää -blogin Dahlian arpajaisissa punaiset korvakorut, tiesin heti, että niille löytyy käyttöä!

Sain korvikset viime viikolla, mutta vasta nyt ehdin niistä kiittää.

Siispä, kiitos ihana Dahlia - korvikset ovat luonnossa vielä kauniimmat kuin kuvissa. 

Tulen taatusti niitä käyttämään.

Te, jotka ette vielä ole Dahlian blogiin tutustuneet, käykääpäs katsastamassa. Ihastutte varmasti tämän nuoren, hurmaavan naisen blogiin, joka pääasiassa on muotiblogi, mutta jossa kerrotaan paljon muustakin. Dahlia on luonnollinen ja tyylinsä löytänyt ja blogin kuvat ovat vallan ihastuttavia - nehän onkin pääsääntöisesti kuvannut Dahlian oma Kotinörtti. Kannattaa tutustua!

Ja nämä voittamani korvakorut Dahlia on tehnyt itse. Taitavakin siis!

Korvakorut sopivat moniin asuihini, esimerkiksi kaikkien täällä esiteltyjen asujen kanssa.

Mutta myös seuraavien kuvakollaasin villatakin ja paitojen kanssa. 

Paitsi että itse korvikset olivat kauniit, oli myös kirje, jossa ne saapuivat, suloinen. Sekä kirjekuoressa että itse kirjeessä oli punaisia sydämiä, kiitos♥

Päivät ovat vierineet hurjaa vauhtia. Tuntuu, ettei mitään saa aikaiseksi. Flunssasta toipuminen on ottanut osansa - ja jättänyt kotiin ihan kivasti rästitöitä. Tavarakasat rules taas kerran tässä huushollissa. 

Että projekteja riittää. 

Ja suuresti ihmettelen, miten blogiini on jälleen eksynyt muutama uusi lukija. 

Lämpimästi tervetuloa Helmi blogista Hitaasti mutta varmasti, Mömmeli blogista Mömmelin mutinat, Mia ja blogin Tuulentalo Susanna.

Toivottavasti viihdytte näiden höpötysten parissa.

Loppuviikko onkin taas työntäyteinen; muutama työprojekti on sellaisessa vaiheessa, että ehkä jopa valmistuukin. Mikä tarkoittaa sitä, että tässä kodissa voi olla hieman rauhallisempaa kun ei kiukkuinen lady tiuski ja ärhentele koko ajan tekemättömiä töitään. Niistä tekemättömistä kotitöistä kun on ihan turha kitistä.

Ja kun pääsen vielä viikonloppuna pikku reissulle - nimittäin käymme katsastamassa Vikingin uuden Grace -aluksen. Siitäpä ehkä juttua myöhemmin;)

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille

 - tulkoon se hiivatin kevät sieltä!

Sitä odotellessa - ei muuta kuin nupit kaakkoon ja punaisia ruusuja - Bon Jovi ja Bed of Roses!

Juhlan aika - Ihanaa Naisten Päivää!

Nukkuminen laihduttaa, niin väittävät - sitä olen tehnyt viimeisten flunssaviikkojen aikana paljon.

Kiloja on tullut 3 lisää. Sanonko mitä! En sano!

Lähden kellimään tuonne alakertaan kuorsaavan Isännän viereen.

Osaisikohan sitä tehdä sen yhtä hyvin kuin Viiru?

Ennen sitä - tervetuloa uudet lukijat Sirpa blogista Änglar och Pärlor ja Tylsä Mörökölli blogista Tylsän Mörököllin blogi - olen vallan otettu, kun olette tänne eksyneet.

Ja tietenkin Ihanaa Naistenpäivää meille kaikille!

Vai vielä ryppyvoidetta, huusi nainen 

ja paiskasi purnukan huoneen nurkkaan. 

Helvattiin moiset moskat 

ja samaan paikkaan laihdutuslehdet, 

jonne joutaa muutkin roskat. 

Sekö se pitäisi olla elämäntehtavä, 

että siloisena ja kiinteenä saavat hautaan laittaa? 

Eikö siihen hukattu aika haittaa, 

kun mietitään oikeita arvoja ja asioita? 

Ei hitolla siskot somat, 

jokaisella meistä on aivot ihan omat! 

Eletään niinkuin ei ryppyjä ois, 

niinkuin ei kauniimpi olla vois. 

Nautitaan täysillä kaikesta siitä, 

mitä kuvaamaan aina ei sanatkaan riitä. 

Se hetki on juuri, nyt ja tässä, 

ei suinkaan vasta seuraavassa elämässä!

(nimimerkiltä "peloton" Ellit -palstalla)

Popsi, popsi pilleri - nuorrut, laihdut, kaunistut, voit hyvin

Flunssa ei vaan suostu hellittämään - välillä tuntuu, että on parempia päiviä, mutta sitten se taas iskee. Nyt aloitettiin antibiootit noihin kaularauhasiin - en olisi suostunut muuten niitä napsimaan, mutta tulehdusarvot hyppäsivät sen verran korkealle, että oli vähän pakko.

Töissä olen ollut paria päivää lukuunottamatta ja muuten on vain lepäilty. Ei ole jaksanut yhtään mitään ylimääräistä.

Aika on mennyt telkkaria tuijotellessa, torkkuessa ja lukiessa. 

Ja taas kerran olen huomannut, että lehdissä silmäni osuvat kaiken maailman mainoksiin, joissa luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. 

Olen aimmin jo tunnustanut täällä, että hurahdan ihan täysillä erilaisten mainosten lupauksiin - meikki- ja rasvaputeleissa teinkin jo suursiivousta ja olen yrittänyt pysytellä kaidalla tiellä ja olla ostamatta mitään uutta ennenkuin vanhat on kulutettu. En minä ihan ole tuossa pysynyt, mutta ihan kohtuullisesti entiseen verrattuna.

Ja ihan yhtä täysillä kun olen uskonut näihin ulkoisesti kaunistaviin tuotteisiin, näytän uskoneen myös näihin sisäisesti vaikuttaviin. Nyt kun tätä tavarakaaosta yritän selvitellä, niin päätin myös, että uusia pilleripurkkeja ei tule, ennenkuin vanhat on siivottu. Tuossa kuvassa alla hieman näytteitä siitä, mitä kaikkea löytyi kätköistä.

Pillerien avulla on tämä Lady yrittänyt ainakin 

laihtua, 

hoitaa suolistoaan, 

hoitaa niveliään, 

lievittää tulevia vaihdevuosioireitaan, 

virkeyttää ihoaan ja silmiään, 

hoitaa vatsaansa ja turvotuksia

 - ja päälle vielä erilaiset vitamiinit ja lisäravinteet. 

Viime syksynä raivasin jo suuren kasan vanhentuneita pois, mutta tuollainen määrä niitä silti jäi. Osa on aloittamattomia, osasta napsittu vain muutama pilleri. Hainrustokapseleitakin näyttää nappaillun puolikas liuska ja sen perusteella onkin sitten jo voinut vakuuttaa, että eivät auta!

Innostun lupauksiin, uskonkin niihin - mutta kyllästyn tosi nopeasti noiden pillerin napsimiseen. Luontaistuotteissa ja lisäravinteissa on se vika, että niitä pitää syödä niin julmetun monta pilleriä päivässä! Normaaleja vitamiineja ei tarvitse ottaa kuin yksi per päivä - ja nekin tuppaavat unohtumaan.

Kyllä minä joskus tunnen olevani höynäytettävissä ja tyhmä - mutta onneksi sentään aika harvoin;)

Nyt pistin sitten pois sellaiset, joita en tule käyttämään. Jäljelle jäivät seuraavan kuvan tuotteet. Eli kalkki ja D-vitamiini turvaamaan luustoani, monivitamiinit, magnesium -poretabletit jalkakramppeihin (nämä eivät myöskään pistä vatsaa sekaisin niinkuin monet muuta magnesiumvalmisteet), maitohappobakteerit (joita nytkin antibioottikuurin aikana napsin) ja sitten muutama "yleishyödyllinen" tuote eli Molkosan, Carmolis-yrttitipat ja Echina-sinkki-c-vitamiiniyhdiste flunssan oireita lievittämään.

Eikös vaan olekin hyvin siivottu? Kyllä nyt taas kelpaa lähteä ostoksille terveyttä ja kauneutta

 - ja vaikka rasvansitojia ostamaan. 

Miten on, käytätättekö te luontaistuotteita ja lisäravinteita? Ja millaisia? 

Innostutteko aina uusiin lupauksiin ja tuotteisiin? 

Minä valitettavasti uskon näihin vähän liikaakiin - ja se käy jo kyllä kukkaronkin päälle. 

Varsinkin, kun jäävät sitten vielä käyttämättä;)

Ja lopuksi - tervetuloa uudet lukijat Jossu blogista ELÄMÄN TALO, Babette blogista Babette´s, 

Riina blogista Luksusta arjessa,  Anne blogista peilin takana ja Elämää Onnenpähkinässä -blogin Anne. Ihmettelen ja ilahdun kyllä suuresti, kun olette tänne tienne löytäneet. Toivottavasti viihdytte.

Ihanaa viikonloppua kaikille - ja aurinkoa!